Toivo Gustafsson
Toivo Gustafsson (9. maaliskuuta 1891 Helsinki – 31. lokakuuta 1934) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Oskar Gustafsson ja Serafia Simola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hulda Maria Berschewskyn kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustafsson kävi kansakoulun. Hän suoritti Voimistelu- ja urheilukurssin Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston voimistelulaitoksessa vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustafsson oli ammatiltaan kemigraafi ja työskenteli useissa liikkeissä ensin Suomessa ja myöhemmin Tukholmassa vuosina 1913–1915, kunnes liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille rautatienrakennuskursseille.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Gustafsson astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa, missä hän haavoittui.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustafsson palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jolla oli myöhemmin nimet Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja Uudenmaan rykmentti. Hän toimi. rykmentissä 26. toukokuuta 1918 lähtien 3. komppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 9. syyskuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Janakkalan suojeluskuntaan 15. tammikuuta 1920 ja oli palveluksessa 1. marraskuuta 1920 saakka ja uudelleen 1. huhtikuuta 1921 – 1. kesäkuuta 1923 välisen ajan, jonka jälkeen hän oli entisessä ammatissaan sekä liikemiehenä Helsingissä. Hänet on haudattu Helsingin Kaartin hautausmaalle.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|